Mitä sarjakuva tarkoittaa
Sarjakuvan määritelmä perustuu siihen, että lukija tulkitsee kuvia osana kertovaa kokonaisuutta. Teksti voi selventää tapahtumia, mutta sitä ei tarvita jokaisessa teoksessa. Esimerkiksi äänettömässä kohtauksessa tapahtumat voivat välittyä pelkkien kuvien avulla. Sarjakuvat ja sarjakuvakerronta kattavat siten sekä sanoja sisältävän että sanattoman ilmaisun.
Kuvallinen kerronta
Sarjakuva on kuvallista kerrontaa, jossa kuvat ja niiden järjestys ovat keskeisiä. Lukija seuraa kuvista tapahtumia ja päättelee, miten yksi hetki liittyy seuraavaan. Yksittäinen kuva voi näyttää esimerkiksi oven avautumisen, ja sitä seuraava kuva paljastaa, mitä sen takana on. Tällöin tarina syntyy kuvien välisestä suhteesta, ei vain siitä, mitä yhdessä kuvassa näkyy.
Kuvakerronta sarjakuvissa voi välittää toimintaa, tunnelmaa ja ajatuksia ilman selittävää tekstiä. Henkilön epäröinti voi näkyä käden pysähtyneessä liikkeessä tai katseessa, kun taas ympäristön yksityiskohta voi vihjata tapahtumapaikasta. Lukija tulkitsee näitä visuaalisia merkkejä yhdessä kuvien järjestyksen kanssa. Sarjakuvan tarinankerronta voi siis edetä myös silloin, kun sivulla ei ole yhtään luettavaa sanaa.
Teksti on mahdollinen kerronnan osa, ei sarjakuvan pakollinen ehto. Puhe, kertojan kommentti tai äännettä kuvaava sana voi täsmentää, mitä kuvassa tapahtuu, mutta kuva ja teksti voivat myös tuoda esiin eri asioita. Esimerkiksi rauhallinen maisemakuva ja kiirettä ilmaiseva huudahdus luovat yhdessä vaikutelman ristiriidasta. Jos teksti poistetaan, jäljelle jäävän kuvasarjan on silti mahdollista välittää tapahtumien perusajatus.
Sarjakuvan tunnistaa ennen kaikkea siitä, että kuvallinen ilmaisu kantaa kerrontaa ja lukija yhdistää kuvat tapahtumiksi. Siksi se eroaa yksittäisestä kuvituksesta, joka ei välttämättä muodosta jatkumoa, ja pelkästä tekstikertomuksesta, jossa tapahtumat kuvataan ensisijaisesti sanoilla. Kuvan, järjestyksen ja mahdollisen tekstin yhdistelmä antaa tekijälle keinot näyttää samaan aikaan esimerkiksi ulkoinen tapahtuma ja sen herättämä tunne.
Ruutujen ja sivun tehtävät
Sarjakuvan sivu muodostaa kokonaisuuden, jossa ruutujen koko, järjestys ja väli vaikuttavat lukemisen nopeuteen. Suuri ruutu voi pysäyttää katseen yksityiskohtiin, kun taas useat pienet ruudut tiivistävät tapahtumia. Ruutujen välinen tyhjä tila jättää osan tapahtumasta lukijan pääteltäväksi. Sarjakuvan ruutujako ohjaa lukemista, mutta sen vaikutus syntyy aina suhteessa tarinaan ja sivun muuhun sommitteluun.
Kerronnan rytmi ja siirtymät
Ruutu näyttää tavallisesti yhden rajatun hetken tai tapahtuman osan; siirtymä syntyy, kun lukija yhdistää sen seuraavaan ruutuun. Kahden kuvan välissä voi kulua sekunti, tunteja tai vuosia, vaikka kumpaakaan aikaa ei kirjoitettaisi näkyviin. Tulkinta riippuu esimerkiksi liikkeestä, ilmeistä ja kohtauksen muutoksesta.
Leveä ruutu antaa katseelle tilaa viipyä, ja koko sivun kokoinen kuva voi korostaa yksittäistä hetkeä. Pienet, tiheästi asetellut ruudut taas voivat pilkkoa liikkeen vaiheiksi tai nopeuttaa lukemista. Taulukon tilanteet ovat esimerkkejä, eivät kiinteitä sääntöjä.
| Siirtymän tyyppi | Mitä ruuduissa näkyy | Mitä lukija päättelee | Mahdollinen rytmivaikutus |
|---|---|---|---|
| Hetkestä hetkeen | 1. ruudussa hahmo nostaa kupin; 2. ruudussa kuppi on jo huulilla. | Liike etenee lyhyen ajan, ehkä sekunnin murto-osan. | Kaksi lähekkäistä vaihetta hidastaa toimintaa ja näyttää eleen tarkasti. |
| Toiminnosta toimintoon | 1. ruudussa hahmo vetää oven auki; 2. ruudussa hän astuu kynnyksen yli. | Samassa toiminnassa tapahtuu selkeä seuraava vaihe. | Toiminta etenee napakasti, etenkin jos ruudut ovat pieniä ja peräkkäisiä. |
| Hahmosta tai kohteesta toiseen | 1. ruudussa yksi keskustelija puhuu; 2. ruudussa toinen vastaa. | Vuoro vaihtuu, vaikka vastaajan reaktio olisi tärkeämpi kuin sanat. | Vuoropuhelu voi tuntua nopealta tai painokkaalta ruutujen koon ja ilmeiden mukaan. |
| Kohtauksesta toiseen | 1. ruudussa ilta kaupungissa; 2. ruudussa sama hahmo aamulla toisessa paikassa. | Aikaa ja paikkaa on vaihtunut; väliin jääneet tapahtumat eivät näy. | Suuri ajallinen hyppy tiivistää tarinaa ja voi jättää sivulle enemmän hengähdystilaa. |
| Näkökulmasta toiseen | Kolmessa ruudussa näkyvät ensin sadepisarat, sitten tyhjä katu ja lopuksi ikkunan valo. | Kuvat rakentavat tunnelmaa tai teemaa, vaikka toiminta ei jatku suoraan. | Rytmi voi hidastua, sillä lukija tarkastelee kuvia ja yhdistää niiden merkityksiä. |
| Äkillinen tai tarkoituksella irrallinen vaihto | 1. ruudussa hahmo odottaa bussipysäkillä; 2. ruudussa näkyy lentävä kala. | Yhteyttä ei ehkä selitetä heti; lukija voi tulkita kuvan vitsiksi, muistoksi tai yllätykseksi. | Katkos pysäyttää lukemisen tai synnyttää nopean yllätyksen tilanteen mukaan. |
Ruutuvälit eivät mittaa aikaa, vaan niiden tehtävä on jättää kuvien väliin sopiva määrä pääteltävää. Jos peräkkäiset ruudut näyttävät lähes saman hetken, lukija seuraa pieniä muutoksia; jos niiden välillä vaihtuvat paikka ja tilanne, hän kokoaa tapahtumat yhteen vihjeistä. Myös sivuasettelu vaikuttaa: katse seuraa ruutujen kokoa, välejä, linjauksia ja kuvan suuntaa, eikä jokainen sivu tunnu samanmittaiselta lukea.
Käytännössä sivua kannattaa tarkastella ensin kokonaisena: selkeä etenemisreitti auttaa lukijaa löytämään seuraavan ruudun, ja poikkeava sommittelu erottuu, kun muu asettelu tukee lukusuuntaa.
Sarjakuvahahmot ja nimet
Sarjakuvahahmo tunnistetaan usein ennen kuin sen nimi tulee esiin. Ulkomuoto, ilmeet ja tapa toimia muodostavat yhdessä muistettavan kokonaisuuden, jota lukija seuraa ruudusta toiseen. Nimi voi vahvistaa mielikuvaa, mutta se ei yksin kerro hahmon luonteesta tai roolista. Tunnistettavuus syntyy erityisesti piirteistä, jotka erottuvat ja toistuvat tarinan eri tilanteissa.
Hahmon tunnistettavat piirteet
Hahmon tunnistettavuus rakentuu useista visuaalisista ja toiminnallisista vihjeistä, jotka säilyvät lukijan mielessä myös ruudun vaihtuessa.
- Siluetti erottuu parhaiten, kun hahmon mittasuhteet ja ääriviivat ovat omaleimaiset: esimerkiksi leveä hattu tai pitkä häntä näkyy pienessäkin ruudussa.
- Vaatetus voi toistua ruudusta toiseen samana värinä, kuosina tai asusteena. Selkeä takki, huivi tai silmälasit auttavat erottamaan hahmon joukosta.
- Kasvonpiirteissä pienikin johdonmukainen yksityiskohta, kuten kulmakarvojen muoto, pisamat tai pyöreä nenä, tekee piirretystä kasvosta helposti muistettavan.
- Ilmeet näyttävät tunnetilan ilman selitystä: kohotetut kulmakarvat voivat viestiä yllätyksestä, kun taas tiukasti puristettu suu tuo esiin ärtymystä.
- Toiminta kertoo hahmosta yhtä paljon kuin ulkonäkö. Reipas askel, varovainen kurkistaminen tai käsien levittely voi muodostua toistuvaksi tunnusomaiseksi tavaksi.
- Piirteiden kannattaa sopia yhteen: esimerkiksi pieni, nopealiikkeinen hahmo voi erottua suuresta vastustajasta sekä siluetiltaan että eleiltään.
- Nimi voi tukea hahmon muistamista, mutta luonne välittyy ennen kaikkea valinnoista, reaktioista ja siitä, miten hahmo kohtelee muita.
Hahmon nimi ja ulkoasu täydentävät toisiaan, mutta nimeä ei tarvitse päätellä ulkonäöstä. Hahmo-oppaasta löytyy myös koirahahmojen nimiä, jos etsit sopivaa nimeä piirroksen tai tarinan koiralle.
Tunnetut sarjat ja teokset
Sarjakuvia voi lukea lyhyinä sanomalehtijaksoina, itsenäisinä albumeina tai vuosia jatkuvina sarjoina. Muumit ja Tintti näyttävät, miten erilaisia tunnelmia ja seikkailuja voi rakentaa tiiviissä jaksomuodossa. Corto Maltese ja Maus käyttävät sarjakuvan muotoa myös historiallisten aiheiden ja henkilökohtaisten muistojen käsittelyyn. One Piece puolestaan havainnollistaa pitkän sarjan mahdollisuuksia, kun tarina kasvaa uusien osien mukana.
Erilaisia sarjakuvan muotoja
Seuraavat viisi teosta tarjoavat esimerkkejä sarjakuvan tyyleistä ja lukutavoista. Niiden erot näkyvät muun muassa jaksojen pituudessa, tunnelmassa ja siinä, kuinka tarina etenee.
- Tove Janssonin Muumit-sarjakuva alkoi brittiläisessä sanomalehdessä vuonna 1954; lyhyet jaksot rakentuvat arkisista pulmista, kuivasta huumorista ja hillitystä fantasiasta, joka toimii myös irrallisina lukukertoina.
- Tintissä Hergén selkeäpiirteinen piirros ja huolellisesti ketjuuntuva seikkailujuoni vievät toimittaja Tintin eri maihin; albumien arvoitukset ratkeavat vihjeiden kautta, ja tapahtumat pysyvät helposti seurattavina.
- Hugo Prattin Corto Maltese -sarja alkoi vuonna 1967; matkaseikkailuissa historialliset tapahtumat limittyvät päähenkilön pohdiskelevaan luonteeseen, ja tunnelma syntyy usein väljistä kuvista sekä monitulkintaisista kohtaamisista.
- Art Spiegelmanin Maus ilmestyi kahtena osana vuosina 1986 ja 1991; muistelu ja haastattelut lomittuvat, kun tekijä kuvaa isänsä kokemuksia holokaustista eläinhahmojen avulla.
- Eiichiro Odan One Piece on jatkunut vuodesta 1997; laaja seikkailutarina yhdistää toimintaa ja huumoria, ja vuosien mittaan mukaan kasvavat sekä hahmokaarti että aiempien tapahtumien seuraukset.
Muumien lyhyet jaksot sopivat erillisiin lukukertoihin, kun taas Tintin albumit rakentavat suljetumpia arvoituksia. Corto Maltese ja Maus painottavat tulkinnanvaraisuutta ja muistoja eri tavoin, ja One Piece sitoo osat pitkäksi kokonaisuudeksi. Esimerkit auttavat valitsemaan lukutavan sen mukaan, kiinnostaako lyhyt jakso, itsenäinen albumi vai jatkuva seikkailu.
Sarjakuvan käsitteet ja vertailut
Sarjakuvista puhuttaessa käytetään sekä suomenkielisiä käsitteitä että englanninkielisiä termejä, etenkin julkaisumuotojen ja sivun rakenteen yhteydessä. Termien tunteminen helpottaa esimerkiksi sarjakuvien arvostelujen, kustantamotietojen ja piirustusohjeiden lukemista. Manga ja länsimainen sarjakuva tarjoavat vertailukohtia lukusuunnasta ja julkaisemisesta, mutta kumpikaan ei ole yhtenäinen tyyli. Teoksen tekijät, kohdeyleisö ja julkaisukanava vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja siinä käytetään.
Sanasto ja manga
Englanninkieliset termit kuvaavat usein yksittäistä ruutua, sivun osaa tai julkaisun laajuutta. Alla oleva sanasto yhdistää ne käytännön esimerkkeihin ja mangan sekä länsimaisen sarjakuvan tavallisiin julkaisuperinteisiin.
| Termi tai vertailukohta | Merkitys ja käyttö | Yhteys mangaan ja länsimaiseen sarjakuvaan |
|---|---|---|
| Panel | Yksittäinen ruutu, jossa näkyy rajattu hetki tai tapahtuma. Ruutujen määrä ja koko vaihtelevat sivun tarpeen mukaan. | Termiä käytetään molempien perinteiden sarjakuvista puhuttaessa. Ruutujen sommittelu ei määräydy pelkästään julkaisun alkuperän perusteella. |
| Gutter | Ruutujen väliin jäävä tyhjä tila. Lukija päättelee usein sen avulla, mitä kahden näkyvän hetken välillä tapahtuu. | Siirtymät ruudusta toiseen ovat keskeisiä kummassakin, vaikka sivun asettelu ja ruutujen rajaus voivat poiketa teoksesta toiseen. |
| Splash page | Koko sivun tai suuren osan sivusta täyttävä kuva, jolla voidaan korostaa tapahtumaa tai ympäristöä. | Suuria kuvia esiintyy sekä mangassa että länsimaisissa sarjakuvissa. Ratkaisu voi olla yksittäinen tehokeino tai toistuva osa sivurakennetta. |
| Speech balloon ja caption | Speech balloon tarkoittaa puhekuplaa; caption on yleensä kertojan tekstiä tai ajankohtaa ilmaiseva tekstilaatikko. | Molemmissa perinteissä teksti voi täydentää kuvaa, mutta puheen, kerronnan ja hiljaisten ruutujen tasapaino vaihtelee tekijän mukaan. |
| Comic strip ja comic book | Comic strip viittaa usein lyhyeen, esimerkiksi sanomalehdessä julkaistavaan sarjakuvaan. Comic book tarkoittaa sarjakuvalehteä tai vastaavaa numeroitua julkaisua. | Länsimaissa lehtimuotoinen julkaiseminen on tunnettu perinne, mutta sarjakuvia julkaistaan myös albumeina ja verkossa. Mangaa julkaistaan muun muassa aikakauslehdissä ja koottuina kirjoina. |
| Graphic novel | Pitkä, kirjan mittainen sarjakuvateos tai kokoelma. Termi kertoo ennen kaikkea julkaisun laajuudesta ja esitystavasta, ei yhdestä piirrostyylistä. | Mangasta kootaan usein kirjoja, ja länsimaisessa sarjakuvassa julkaistaan graafisia romaaneja. Julkaisun nimeäminen ei yksin määritä sen lajia tai taiteellista ilmaisua. |
| Lukusuunta ja julkaisumuoto | Lukusuunta määräytyy sivun ja tekstin asettelusta. Kirjan lukusuuntaa ei voi päätellä varmasti vain sen perusteella, missä maassa teos on tehty. | Manga luetaan usein oikealta vasemmalle, kun taas länsimaiset sarjakuvat luetaan usein vasemmalta oikealle. Poikkeuksia on, ja käännöksissä asettelu voi säilyä alkuperäisenä tai muuttua. |
| Ilmaisukeinot | Viivan jälki, värien käyttö, hahmojen ilmeet ja ääniefektit rakentavat teoksen visuaalista ilmettä. | Mangassa ja länsimaisissa sarjakuvissa on realistisia, pelkistettyjä, humoristisia ja kokeellisia tyylejä. Mustavalkoisuus tai värillisyys ei yksin rajaa teosta kumpaankaan ryhmään. |
Sanaston avulla voi erottaa julkaisumuotoa kuvaavan termin yksittäistä kerrontaratkaisua tarkoittavasta käsitteestä. Manga ja länsimainen sarjakuva ovat laajoja perinteitä: esimerkiksi lukusuunta ja lehtijulkaisemisen historia antavat vertailupisteitä, eivät tarkkoja sääntöjä jokaiselle teokselle.